<![CDATA[Hoitola Harmony - Blogi]]>Thu, 27 Jun 2019 04:36:25 +0300Weebly<![CDATA[Hengitä paremmin - voi paremmin]]>Sun, 31 Mar 2019 21:00:00 GMThttp://hoitolaharmony.fi/blogi/hengita-paremmin-voi-paremminHengitä paremmin - voi paremmin
Mietitkö koskaan miten hengität? Miten eri tilanteet ja tunteet vaikuttavat siihen miten hengityksesi kulkee? Tai huomaatko kenties miten pidätät hengitystäsi kun tapahtuu jotakin stressaavaa?

En minäkään ollut kovinkaan paljoa kiinnittänyt huomiota hengitykseen. Ensimmäinen tietoisempi hengityksen seuraaminen taisi olla Zen-meditaatiossa joskus ehkä 15 vuotta sitten. Siinä keskitytään hengitykseen ja lasketaan hengenvedot 1 ulos, 2 sisään, 3 ulos, 4 sisään… 10:een asti  ja sitten aloitetaan alusta. Tai no välillä havahduin jossain 23 kohdalla. Eikun uudestaan alusta. 1,2,3 ja ajatukset harhaili ties minne. Ja lasku alkuun taas kerran. Yksinkertainen harjoitus mutta ei kovin helppo vaeltavalle mielelle.

Joogatunneilla olin tehnyt liikkeet hengityksen mukaan, tai ainakin yrittänyt. Samaten pilateksessa. Lenkillä oli rauhoittavaa seurata hengityksen ja askelten rytmiä.

Mindfulnessia ja muita meditaatioita tehden huomio kiinnitettiin mm hengitykseen. Hyvältä tuntui.

Mutta muulloin? Kun en liikkunut tai meditoinut. En tainnut miettiä hengitystä juuri koskaan.

Rosen-menetelmässä opin seuraamaan asiakkaan hengitystä hoitoa tehdessä. Muutokset hengityksessä kertoo milloin asiakkaassa on tapahtumassa jotain, jokin tunne lähtee liikkeelle jossain syvällä kehossa.

Halusin tietää lisää tästä tärkeästä mutta yleensä unohdetusta kehon toiminnasta. Mihin kaikkeen hengitys oikein vaikuttaa? Ja mikä vaikutta siihen?

Tietoisen hengityksen valmentajakurssi toi paljon uutta tietoa aiheesta. Kuten sen että mitä enemmän hengitämme sitä vähemmän happea keho oikeasti saa käyttöönsä. Tai että nenän kautta hengittäminen, paitsi että se suodattaa ilmasta epäpuhtauksia, myös laajentaa ilmateitä ja tekee hengittämisestä helpomman. Ja että lapsen kasvot muovautuvat osittain sen mukaan miten hän hengittää.

Reilut puoli vuotta olen nyt päivittäin keskittynyt hengitykseeni, hengittänyt nenän kautta ja tehnyt erilaisia harjoituksia pienentääkseni ja tasoittaakseni hengitystäni.

Onko hengitystapojen parantamisesta sitten ollut mitään hyötyä? Kyllä on!

Ennen aina tukkoinen nenäni on auennut. Mieli on rauhallisempi ja jos kiihtyy niin se rauhoittuu nopeammin. Kun teen hengitysharjoituksia huomaan heti että energiatasoni nousee. Lenkkeily piiiiitkän tauon jälkeen on sujunut yllättävän helposti - sekin nenän kautta hengittäen. Ja tämä siis vain puolessa vuodessa.

Yksi hengitysvalmentajakoulutuksen käynyt raportoi että hänen suonikohjunsa ovat kadonneet sen jälkeen kun hän paransi hengitystään (tämä on täysin mahdollista ja loogista). Ja kun luin lisää kurssiryhmän sivuilta niin muutama muukin oli huomannut saman. Siinä minulla seuraava tavoite jonne päästä hengityksen avulla.

Olisiko sinunkin aika ottaa ystäväksesi tämän ihanan voimavaran joka kulkee mukanasi aina ja joka paikkaan? Tiedosta hengityksesi ja koko kroppasi kiittää!
]]>
<![CDATA[Rosen - kosketus joka sallii sinun olevan sinä]]>Sun, 31 Mar 2019 21:00:00 GMThttp://hoitolaharmony.fi/blogi/rosen-kosketus-joka-sallii-sinun-olevan-sinaRosen-terapia Petra Wikström
Mitä kosketus merkitsee sinulle?
​Meille jokaiselle sillä on oma merkityksensä ja sävynsä.

​Kosketusta on hyvin monenlaista, pehmeää, kovaa, hellää, hoivaavaa, vaativaa, kunnioittavaa, kuuntelevaa… Sanotaan että jokainen kosketus jättää jäljen sekä kosketuksen antajassa että vastaanottajassa.




Meillä kaikilla on sisäänrakennettu tarve koskettaa ja tulla kosketetuksi. Joskus rajoja kuitenkin ylitetään ja silloin kosketuksesta saattaa tulla jotain ikävää, jotain mitä halutaan välttää. Kosketus on kuitenkin melkeinpä elintärkeää meidän hyvinvoinnille. Vauvat voivat nääntyä ja jopa kuolla jos he eivät saa tätä kosketuksen kautta tuotua turvallisuuden tunnetta. Eikä kosketuksen tarve vähene iän myötä.

Kosketus saa aikaiseksi oksitosiinin, hyvän olon hormonin, erittymisen kehossa. Tätä on tutkittu paljonkin. Oksitosiinilla on myös pelkoja ja ahdistusta lieventävä vaikutus, jonka takia se rauhoittaa myös levotonta mieltä.

Kosketusta omassa lapsuudenperheessä oli ainakin sylin ja halausten muodossa, ja on edelleen. Aina kun tavataan ja erotaan niin halataan. Ystävien kanssa halaamme myös aina kun tapaamme. Parisuhde tuo omanlaisensa kosketuksen mukaan kuvioon. Ja jo edesmenneen koirani silittäminen ja rapsuttelu sekä sen puolesta tassulla tai kuonolla koskettaminen tuntuivat niin hyviltä.

Kun kouluttauduin hierojaksi, eräs ystäväni tuumasi että hän ei voisi kuvitellakaan koskettavansa ventovieraiden ihmisten kehoja työkseen. Tällainen ajatus ei käynyt edes mielessäni, enkä siinä tapauksessa olisi hierojaksi opiskellutkaan.

Rosen-terapia on kuitenkin tuonut aivan erityislaatuisen kosketuksen elämääni. Kosketus joka ei vaadi mitään, joka vain on siinä läsnä, kuuntelevana, kunnioittavana. Rosen-kosketus antaa mahdollisuuden kuulostella omaa kehoa, omia jännityksiä, omaa oloa, omia tunteita, omia rajoittavia uskomuksia ja myös omia mahdollisuuksia ja piilossa olevia voimavaroja. Toisen turvallisen ihmisen läsnäolo, ihminen joka ei vaadi mitään ja sallii kaiken minkä mielestä nousee siinä hetkessä.

Olen niin kiitollinen että olen saanut tuntea Rosen-kosketuksen ja sen vapauttavan vaikutuksen elämääni. Ja kiitollinen sekä onnellinen siitä että olen oppinut antamaan tätä eheyttävää, sallivaa, mahdollistavaa kosketusta eteenpäin myös muille.

Haluatko sinäkin kokea tämän muutoksia mahdollistavan kosketuksen?

Lue lisää Rosen-menetelmästä täältä.

]]>
<![CDATA[Jäätyneen olkapään syynä jäätynyt luovuus?]]>Wed, 20 Feb 2019 08:34:35 GMThttp://hoitolaharmony.fi/blogi/jaatyneen-olkapaan-syyna-jaatynyt-luovuusJäätynyt luovuus?
Mikä on terveys ja mitä löytyy kehon toimivuuden heikentymisen taustalla? Tätä olen miettinyt enemmän viime aikoina. Olen mielestäni pitänyt itsestäni aika hyvää huolta, sekä fyysisesti liikkuen, syömällä terveellisesti, käyden läpi henkistä puolta ja kehoon jääneitä tunteita mm Rosen-menetelmän avulla. Olen ollut perusterve.

​Ja yhtäkkiä viime kesän loppupuolella huomasin että vasen käsi ei liiku kuten ennen.

En ollut kaatunut tai loukannut sitä muuten. En siis ottanut tätä jäykkyyttä mitenkään vakavasti, kyllähän se varmasti ohi menee kuten kaikki muutkin pienet kolotukset tähän mennessä... Liikuttelin, jumppasin, venyttelin. Mutta. Pikkuhiljaa olkaa alkoi vähän jomottaa ja liike tuotti jopa pientä kipua.

Jotain piti tehdä ja varasin hierojalle ajan. Se vaan pahensi oireita. Varasin ajan fysioterapeutille faskiahoitoon (jossa hoidetaan sidekudosverkostoa). Tämä hoito oli toiminut aiemmin niskajumin kanssa. Kaveri jolla silloin aiemmin kävin käsitteli faskioita ympäri kehoa mutta ei koskenutkaan niskaan. Ja kuitenkin, kuin taikaiskusta, niskakipu oli poissa! Nyt kävin eri hoitajalla kuin silloin, ajattelin että fysioterapeutti olisi pätevämpi tässä tapauksessa. Sain jumppaliikkeitäkin mutta kivun takia pystyin tekemään niistä vain pari. Neljän hoitokerran jälkeen ei ollut tapahtunut mitään muutosta. Ehkä tässä nyt sitten oli kyse jostain muusta kuin jumiutuneista sidekudoksista.

Käsi/olkalääkäri-spesialisti sitten osasi kertoa että kyseessä on jäätynyt olkapää. Syytä tähän ei kuulemma tiedetä. Toipuminen voi kestää 1-3 vuotta. Kärsivällisyyttä vain tarvitaan, paljonkaan ei asialle pysty tekemään muuta kuin yrittää liikuttaa niveltä mahdollisuuksien mukaan. Anteeksi nyt mutta miten niin ei tiedetä syytä? Miksei sitä tutkita ja selvitellä?

Vaiva on aika yleinen ja on yleisin 40-60 vuotiailla naisilla. Mielestäni kuulostaa aika selkeältä että hormonitoiminnan muutokset tässä ikäluokassa ovat tässä ainakin jossain osassa. Ihmetyttää kovasti ettei tutkita asiaa joka rajoittaa toimintakykyä ehkä jopa muutaman vuoden ajan. Koska suurin osa on naisia?

Ravintopuolelta löysin googlettamalla ohjeiksi omega-3 rasvan lisäämistä ruokavalioon, kurkumasta ja inkivääristä voisi myös olla apua. D3-vitamiini, B-vitamiinit hermoston hyvinvoinnille, gluteeniviljojen välttely. Olen lisännyt näitä päivään, paitsi siis se gluteeni. Ei niistä ainakaan mitään haittaa ole, kuten uusi OMT-fysioterapeutti totesi.

Mutta koska olen opiskellut kehoa ja muun muassa Rosen-menetelmää, uskon myös että keho yrittää kertoa meille jotain oireillaan. Jokin asia on jäänyt huomiotta, en ole suostunut tai osannut katsoa sitä.

Olkanivel liikuttaa kättä. Jos käsi ei liiku vapaasti, mitä se estää minua tekemästä? Mitä haluaisin kädelläni tehdä tai ilmaista? Vai teenkö jotain mitä en enää halua tehdä ja käsi jähmettyy kun en itse tajua tätä? Kyseessä on vasen käsi, sydämen käsi, luovuuden käsi, vastaanottava käsi. Olen oikeakätinen, mitä vasen yrittää minulle sanoa? Ja jos sen keksin, hellittääkö jumitus saman tien?

Suvussani on ollut taiteilijoita ja joskus olen ajatellut että olisi kiva piirtää tai maalata jotain kaunista. Ja laulaa. Ja kirjoittaa. Kaikista näistä pidin koulussa mutta ne ovat kaikki jääneet. Enhän minä osaa… Miksi ajattelen näin? Ja mistä tiedän jollen edes yritä??? Olisiko tässä vastaus olkaongelmaan?

No, nyt ainakin aloitin kirjoittamisen tämän tekstin myötä. Aika pitkä teksti tulikin. Tarkoitus on kirjoittaa lisää juttuja terveyteen, kehoon, hengitykseen, tunteisiin ja näiden yhteistoimintaan liittyen. Toivon mukaan niistä on sinulle hyötyä ja apua.

Päivitän tänne miten matka jäätyneen olkapään kanssa jatkuu. Ainakin tiedän että yritän löytää vastauksia ja keinoja, pelkkä odottaminen että liikerajoitus häviää itsestään jonain päivänä ei houkuttele yhtään. Vai häviääkö kirjoittamalla?

Onko sinulla kokemusta jäätyneestä olkapäästä? Oletko löytänyt apua jostain omin päin? Jonkun hoitomuodon tai muun tavan? Tehnyt jonkun oivalluksen itsestäsi? Kommentoi ja autetaan toinen toisiamme!
]]>
<![CDATA[kirjoittajana elämän ihmettelijä]]>Wed, 20 Feb 2019 08:19:04 GMThttp://hoitolaharmony.fi/blogi/kirjoittajastaPetra Wikström Rosen-terapeutti
Tätä blogia kirjoittaa Petra Wikström, tammikuussa valmistunut Rosen-terapeutti joka on toiminut hierojana ja kehoterapeuttina vuodesta 2006.

Viimeisen vuoden aikana olen kouluttautunut myös hengitysvalmentajaksi ja kehitän parhaillaan valmennuspakettia paremman hengityksen tueksi. En ollut tajunnutkaan miten paljon tapamme hengittää vaikuttaa meihin!

Tulen kirjoittelemaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, aiheesta joka on kiinnostanut minua jo vuosia ja silti aina vaan löytyy uusia mielenkiintoisia juttuja! Olen oppinut paljon kehon ja mielen yhteydestä ja terveydestä yleensäkin sen jälkeen kun jätin “edellisen elämäni” toimistomaailmassa
12 vuotta sitten.


Uuden oppiminen jatkuu ikuisesti, mutta haluan nyt jakaa tätä jo saavutettua tietoa sinullekin.

Kirjoitukset ovat omia mielipiteitäni ja ajatuksiani aiheista joista itse olen saanut apua tai joita olen tutkaillut ja miettinyt.

​Toivon että myös sinä saat jotain apua ja hyötyä niistä!
]]>